Naamakirjakurtisaani muistelee

 
 

Kirjoittanut: Pekka Ruuska

Tämä nykyään sosiaaliseksi mediaksi kutsuttu toiminta erilaisissa verkon kokoontumispaikoissa muovaa itseensä hauskalla tavalla sääntöjä ja etikettejä. Miksipä ei muovaisi, näinhän tapahtuu kaikkialla muuallakin, missä kaksi tai useampi ihmistä kohtaa.

Tulin Facebookiin joskus puolitoista vuotta sitten tällaisena nuorekkuutta tavoittelevana viisikymppisenä. Hullaannuin kaltaisteni tavoin sen kiehtovaan maailmaan, sen suloiseen tyhjänpäiväisyyteen ja ennätysmatalaan kynnykseen ottaa kontaktia ihmisiin. Ihmisiin, jotka tunsi jotenkuten, mutta ei välttämättä edes moimoi-pohjalta. Lähettelin ystävyysrequesteja ja tulin hyväksytyksi. Hyväksytyksi tuleminenhan on perustarpeitamme, joten tuntui aina lämpimältä, kun joku kolmekymppinen risupartakitaristi hyväksyi ystäväkseen. Ystäväksi - jee, todellakin.

Ja samalla tavalla hyrskähti sydänalassa, kun joku havaitsi minut FB:ssa ja aktivoitui lähettämään puolestaan ystäväpyynnön. Minuun siis kohdistui jostain suunnasta plusmerkkistä aloitteellisuutta - vähintään muutaman näpäytyksen ja enter-klikin verran.

Alkoi ystävien keräily. Lukema karttui, olin ylpeä ensimmäisistä kymmenistä - sadan rikkoutuminen tuntui jo aika hurjalta. En ollut koskaan tullut ajatelleeksi, kuinka paljon minulla on ystäviä - tai tuttuja. Nyt laskuri näytti tarkan tilanteen.

Ja niinhän siinä aina käy, että jos on joku lukema, verenpaine, vuosiansio tai feissarikaverimäärä, alkaa vertailu. Verenpaine saisi olla pienempi kuin kaverilla, vuosiansiot mielellään isommat. Samoin ystävämäärä FB:ssä.

Sitten alkoi tulla ystäväkutsuja vähän vieraammilta. Aluksi kysyin huolekkaasti: "Tunnemmeko? Olemmeko tavanneet?" Jotkut olin tavannut, useimpia en. Sen sijaan oli näitä: "Olen musiikkisi ystäviä" ja "Olin keikallasi Kuusankosken seurakuntatalolla maaliskussa -84". Alkoi linjanveto ja puntarointi. Huomasin yhteiset ystävät -osiosta, että eräs megajulkimokamuni oli yleensä kaikkien niiden kaveri, jotka pyrkivät minunkin rinkiini. Sitten tajusin: kannattaa hyväksyä kaikki! Ottaa vastaa kaikki avosylin, armahtaen, virtuaaliset kädet levällään kuin Jeesus: tulkaa minun tyköni, te isoavaiset! Megajulkimoystäväni valtavan karttuman täytyi olla tämänkaltaisen toiminnan tulosta.

Haa, saan siis tästä mainion tiedotusverkoston, jos haluan kertoa jotain. Vaikkapa, että kymmenen vuotta valmisteilla ollut uusi albumini on lopultakin ilmestynyt!

Pyyntöjä tuntematomilta tupsahteli muutaman päivävauhtia. Hyväksyin kaikki.

Mutta sitten, yhtäkkiä kaikki ei ollutkaan enää ihan kivaa. Seinälleni alkoi ilmestyä kasapäin kaikenlaista hassunhauskoja questeja ja muuta verkkokuonaa. Oli toinen toistaan idioottimaisempia kyselyjä ja sovellutuksia, joilla "ystäväni" minua ilahduttivat. Kuvakansioni täyttyi kymmenistä ratkiriemukkaista valokuvasovellutuksista, joissa minun kuvani oli tägätty mukaan johonkin ihmeelliseen kauhukabinettiin.

"Aika pelottavia ystäviä sulla", totesi kolmekymppinen tuttuni käytyään FB-sivuillani selailemassa jo pitkästi toiselle tuhannelle paisunutta kaverigalleriaani.

Mutta pahin oli vielä tulossa: "Niin, sunkaltaisiahan kutsutaan FB-huoriksi", luonnehti vanhempi tyttäreni strategiaani "Siis niitä, jotka hyväksyy tuntemattomia tosta vaan frendeiksi."

Aika oli kypsä u-käännökseen verkkokäyttäytymisessäni. Aloitin Suuren Puhdistuksen.

Olin vieraillut joidenkin ystävieni FB-sivuilla, joissa pariin sataan rajattu ystäväjoukko kävi hienostuneen huumorin sävyttämiä sivistyneitä keskusteluja keskenään. Ne olivat aiheiltaan diskurssin mukaisesti rennon joutavia, mutta sanomattoman elegantteja ja viihdyttäviä. Minäkin haluaisin sellaista! Enkä jonkun urpon laittamaa kiertokyselyä aiheesta "Harrastaako Pekka Ruuska yhden illan suhteita?"

Tyhjensin  muutamassa erässä - jännetuppitulehduksen uhallakin - kuutisensataa tuntematonta ystävän statuksen saanutta.

Kuinkas kävi? Sivut siistiytyivät ja aloin tuntea ne omikseni. Intelligentit keskusteluvitjat vielä puuttuvat, mutta ehkä niiden aika on tulossa. Olen varmaan vähän lähempänä sitä tarkoitusta, johon Mark Zuckerberg ja kumppanit ovat Facebookin tarkoittaneet. Jotta ihmiset voisivat kommunikoida ja vaikka löytää toisensa pitkän tauon jälkeen.

Niin kuin viime perjantaina. Olin illastamassa vanhan opiskelukaverin kanssa Facebook-yhteydenoton seurauksena. Leppoisa ilta vanhojen ystävien kesken. Sellaisten oikeiden.