Portinvartijan kuolema

Kirjoittanut: Pekka Ruuska

Olen istunut ESEK:in äänitejaostossa yhdeksänkymmenluvun lopulta asti - siis jakamassa tuotantotukea äänitteille, joko tekeillä oleville tai jo julkaistuille.

Työ on ollut kiinnostavaa ja ehdottomasti näköalapaikka kotimaisen äänitetuotannon kenttään laajasti. Tukeahan hakevat käytännössä melkein kaikki kynnelle kykenevät. Vain kaikkein menestyneimmät raakataan suoraan pois. Musiikillinen skaala ulottuu kansanmusiikista hevin kautta jatsiin ja edelleen poppiin ja iskelmään.

Tuorein kokouksemme oli viime viikolla, jossa kävimme taas kahdessa päivässä läpi vajaat sata musiikkinäytettä. Yksi tuen jakamisen perusteista on vaikeahkosti määriteltävä äänitteen "kaupallinen relevanssi".  Siis että voiko kukaan kuvitella jonkun ostavan kaupasta kyseistä äänitettä. Tästä katsannosta käsin jotkut tukea hakevat äänitteet panivat kyllä ainakin tämän raatilaisen haromaan harvenevia hiuksiaan.

Kävimmekin pienen periaatteellisen keskustelun aiheesta: mikä tänä päivänä on "äänilevy" ja "julkaisu". Kun musiikin tallentaminen on paljolti poistunut äänitysstudioista jokaisen läppärin ulottuville ja esim. MySpace ja YouTube tarjoavat audio- ja visuaalitallenteelle maailmanlaajuisen julkaisufoorumin, ketä enää oikeastaan kiinnostaa tallenteen "virallinen julkaisu". No, tottahan toki tiedän, että kyllä sekin vielä kiinnostaa, mahdollisine markkinointeineen ja muineen, mutta kyllä maailma tässä suhteessa on myös lopullisesti muuttunut.

Ja kun julkaisukynnys on olematon, on portinvartijatkin jääneet virattomaksi, kuin Itä-Berliinin pyssymiehet muurin murtuessa. Ja mitä seuraa? Luovuuden pidäkkeetön kukinta ja taiteellisen moniarvoisuuden riemusaatto? Varmaan sitäkin, mutta ennen muuta kaikenkarvaisten julkaisujen tsunami. Onko se sitten paha asia? Ei varmaankaan, mutta ei se näytä musiikkikulttuuria juuri merkittävästi edistävänkään. Ihmiset eivät ole innostuneita kuitenkaan mittaamattoman monista artisteista kerrallaan.

En kuitenkaan haikaile takaisin aikaan, jossa julkaisureittejä valvoivat vain levy-yhtiökerberokset ja suurimmalla osalla musiikintekijöistä oli tie tukossa kuulijoiden luo (tosin tehtiinhän jo vinyyliaikanakin omakustannelevyjä, minäkin!). Kyllä tämä nykysysteemi on hyvä, mutta avittajia luova tekijä edelleen tarvitsee. Ja kun teos on valmis, tarvitaan viestinviejää, markkinointia.

Varmaankin verkkoyhteisö pian itse kehittää systeemin, jossa yksittäinen esiintyjä ilman apua voi saada hommansa lentoon, jopa kansainvälisesti. Joitain yksittäisesimerkkejä tästä on jo havaittu, mutta systeemistä ei voida vielä puhua.

Seuraamme ESEK-raadissakln tilannnetta silmä kovana ja korva tarkkana. Mielenkiintoista.