Pörinän anatomia

 
 

Kirjoittanut: Pekka Ruuska

Muistan hyvin päivän jolloin Maija Vilkkumaan Satumaa-tango -single pärähti ensimmäistä kertaa Radio Mafiasta. Puhelimet alkoivat välittömästi soida levy-yhtiössä. Ilta-Sanomat soitti, Hesari soitti, muista radioista soiteltiin: "Mitä tämä on, kuka, milloin, sekö Tarharyhmän Maija Vilkkumaa?" Alkoi pörinä. Ja sitähän sitten riitti.

Toinen muisto. Turun nuorisomesta Palatsi, iso paikka, lähes tyhjillään. Lavan edressä pari-kolmekymmentä nuorta jullia ilman paitaa muovimiekat käsissä. Jo ennen kuin signaamaton kummajainen, Teräsbetoni-yhtye, astui lavalle, lauloivat nämä hontelot pojat kuorolauluna netistä oppimaansa hoilotusta: "Taivas lyö tulta..."

Ja siitä suora leikkaus vuotta myöhemmin Tavastialle. Seisoin loppuunmyydyn klubin portaiden yläpäässä, poltelin pikkusikaria ja katselin alas: koko permanto mikseristä lavalle oli valkeanaan paidattomia kalpeita nuoriamiehiä nyrkit tanassa. Metallitotuus oli mennyt jakeluun.

Kolmas muistikuva liittyy Helsingin Itäkeskukseen vuonna 2003. Vajaat parituhatta lasta ja nuorta vanhempineen olivat tulleet katsomaan nuortamiestä, joka oli kaikkien huulilla. Noin 15-vuotias Henri Vähäkainu eli Pikku G. veti suvereenisti keikkasettinsä ja jakoi käsi hapoilla nimmareita valtaisalle fanijoukolle. Jotain oli tapahtunut todella nopeasti. Oli syntynyt ilmiö, jolle oli ollut kysyntää yli odotusten. Eikä sitä kukaan voinut tietää. Arvaila vain.

Levy-yhtiötoiminta on vaiston varassa elämistä, lahjakkuuden kalastamista, mutta erittäin paljon myös ajan hengen aistimista. Mitä nyt voitaisiin haluta kuulla? Halutaanko nyt lamalauluja kun on lama, vai nimenomaan jotain aivan muuta, eskapistista vaudevilleä?

Aika ja sen soundtrack syntyvät aina sattumien kautta. Niitä sattumia A&R-miehet yrittävät toki "auttaa". Muistan itsekin aikanaan ennen Maija Vilkkumaan kiinnittämistä sanoneeni oikein lehtihaastattelussa, että etsin nimenomaan naispuolista lauluntekijää, jolla on asennetta. Elettiinhän Alanis Morrissetten megamenestyksen jälkitunnelmissa. Pikku G:tä ennen muistan myös lausuneeni, että vaikka hiphopia ei enää kukaan signaillutkaan, "ehkä vasta nyt massat olisivat valmiita koko perheen hiphopiin". Pikku G. putosi kuin taivaasta.

Mutta useimmiten kaikki tapahtuu täysin vailla suunnitelmallisuutta. Niin tai näin, kun pörinä alkaa, saa A&R-mies elää hetken ammattinsa hienoimpia hetkiä. Sen tuntee luissaan, kun joku, mihin on itse uskonut, alkaa saada tuulta siipiensä alle ja homma alkaa levitä. Joskus kaikki tapahtuu tavattoman nopeasti, joskus nautinnollisen hitaasti. Jälkimmäisestä on mainio esimerkki Juha Tapion nousu nykyiseen asemaansa. Se nousu on nyt kestänyt kahdeksan vuotta. Eikä loppua näy.

Varsinkin kun valmistelevaa työtä suosiopörinän aikaansaamiseksi on tehty pitkään, on maagisen hienoa, kun vihdoin alkaa tapahtua.

Juuri nyt on sellainen tunne että Reckless Love -yhtye alkaa kuulla kaikenlaista surinaa korvissaan. Viimeisen parin viikon aikana on tapahtunut hyviä asioita. Mitä luulette, sopisiko laman möyhentämiin mieliin nippu mahtavia isoja kertosäkeitä, hymyä ja salskeita äijiä - ja rekkalastillinen elämäniloa! 

Pian nähdään.