Sauna ja markkinointi

Kirjoittanut: Pekka Ruuska

Kaiku Entertainmentin toimisto sijaitsee täällä Pohjoisrannassa HIP Studoiden kainalossa. Jaamme yhteisen kahvihuoneen studoiden  miksausyksikön kanssa. Yhteistä toimintaa on, sattuneesta syystä, paljon.

HIP Studioilla on ollut vuoden verran toiminnassa HDS-palvelu, eli Hip Demo Service. Palvelussa kuka tahansa artisti, joka on juuttunut musiikkinäytteineen levy-yhtiöiden demosammioihin voi satasen maksamalla saada ammattilaisen palautteen demostaan, kuten myös toimintaehdotuksen siitä, kuinka nykytilanteesta tulisi edetä.

Palautteita ovat kirjoitelleet allekirjoittanut ja Hip Studoilla omaa työhuonettaan isännöivä tuottaja Riku Mattila.

Viime viikolla erään palautetta saaneen artistin kanssa sukeutui  arkkityyppinen keskustelu, jota tässä vapaasti siteeraan.

Jo miehen ikään ehtineiden hardrokkareiden yhtye haki yhtiöltämme sopimusmalia, jossa yhtye itse olisi maksanut äänitteen valmistamisen ja levy-yhtiö olisi ottanut levyn myytäväkseen ja markkinoitavakseen.

Porukan basisti ja puuhamies kertoi, että yhtye haluaa levylleen “oikean” julkaisun ja asiallisen jakelun ja markkinoinnin. Olin jo tutustunut aiemmin bändin musiikkiin Se oli Peer Gyntin auraamalla polulla operoivaa melodisen rotevaa ernglanninkielistä runttausta, kohtalaisen asiallisesti tehtynä. Siis musiikkia, mitä maassamme yksikään radioasema ei soita. Ja jos vähän soittaakin, ei ainakaan siinä määrin, että kappaleet voisivat toistuvan radioesiintymisensä johdosta muodostua niinsanotuiksi hiteiksi.

Kun tiedustelin  toiveita markkinointitoimenpiteistä, kuulin, että yhtye kaipaisi mainostusta, lehtijuttuja ja radiosoiton aikaansaamista.

Totesin, että heidän  kaltaisiaan yhtyeitä on maassamme aikamoinen määrä. Tämän basisti kiisti jyrkästi. - Kaikenmaailman paskaörinäheviä on, mutta ei meidän kaltaisia, hän jyrisi. Huokaisin syvään ja kerroin kuulleeni kysiesen lauseen NIIN usein ennenkin. Kysyin, mihin markkinointi pohjaisi, kun  yhtyettä ei tunneta. – Siihen, että suomalaiset rakastavat rokkia, täräytti puuhamies.

Kysyin seuraavaksi mitä keskustelukumppanini ymmärsi “julkaisulla”. Letkautin  musiikin nettijeesuksia siteeraten, että sen kun laskette albuminne MySpaceen. Silloinhan se on julkaistu ja julkinen, kaikkien kuunneltavissa. Maailmanvalloitus voisi alkaa. Tämä ei  todellakaan ollut hänen mielestään julkaisu, vaan musiikin pitäisi olla tallennettuna pyöreälle muovinpalalle ja sen pitäisi löytyä kuulemma Konginkankaan ABC:ltä. 

Muistutin hänelle, että myyjän täytyy omalla rahalla ostaa jokainen levy hyllyynsä. Jos kukaan ei tule sitä hakemaan telineestä, hengentuote jää myyjän käsiin. Kysyin miksi hän kuvittelisi myyjän ostavan levyn yhtyeen ollessa tuntematon? 

-    Koska sitä markkinoitaisiin? 

-    Mutta markkinointi maksaa helposti 20 000€.

-    Se nostaisi kysyntää ja rahat tulisivat takaisin.

-    Markkinoinnilla ei voi synnyttää kysyntää.

-    Miten niin?

-    Ostaisitko itse levyn, josta näet ison mainoksen, mutta et tunne artistia.

-    En, mutta…

-    Musiikki pitää KUULLA ja siihen pitää ihastua ja sitoutua. Se pitää SAADA itselle, evankelioin hänelle jo tolkuttoman pitkäksi venyneessä puhelinkeskustelussa. Keskustelu jatkui pitkään latuja, joita olen hiihtänyt sukseni puhki jo ison yhtiön leivissä. 

Ihmisille tuottaa vaikeuksia tajuta, miten vähän markkinoinnilla, ja promootiolla on kysyntää synnyttävää vaikutusta. Myyntiä voidaan kyllä toki vauhdittaa, kun se jo muutenkin on saatu vauhtiin. Kun musiikista on jo spontaanisti innostuttu. Mutta lepokitkan voittamiseen siitä ei ole. Kukaan ei osta levyä mainoksen vuoksi. Musiikkia ostetaan kuulemisesta syntyneen tunnekokemuksen vuoksi.

Yleensä homma valkenee saunavertauksen myötä. Suomalainen tietää miten hyvät löylyt syntyvät. Kiuas on kuuma ja vettä heitetään sihahtaville kiville.

Vertauksessa artisti on kiuas ja markkinointiraha on löylyvesi. Löyly on noste ja hype, jota artisti kaipaa. Jos kiuas ei ole kuuma, voi löylyvettä lorotella saavikaupalla kylmien kivien läpi lattialle. Mitään ei tapahdu.

Mutta kuka lämmittää kiukaan? Saunanlämmittäjä. Kuka lämmittää artistin? Esimerkiksi levy-yhtiön a&r –henkilö, tai omistautunut tuottaja. Yhtä kaikki, tuli eli musiikki on saatava pesässä täyteen roihuun, jotta löylynkivet kuumenevat ja löylyä, siis hypeä syntyy.

Se on lopultakin aika terve kuvio. Pitää olla hyvä laulu, josta ihmiset innostuvat. Muuten ei tule mistään mitään.

Jos pelkällä rahalla selvittäisiin, tätähän tekisivät kaikki.