Kolme vuotta beibisteppejä steppaillen

Kirjoittanut: Pekka Ruuska

Tasan kolme vuotta sitten aloitin yrittäjäntaipaleeni musiikkibisneksessä. Noihin aikoihin toimittaja Miki Wallenius kirjoitti Markkinointi ja mainonta -lehdessä firmastamme jutun, jonka kuvassa makasin reteästi kahvihuoneemme sohvalla ja sanoin kuvatekstissä: "Saa nähdä osaanko lukea muuttuvan bisneksen peliä oikein?"

Mitä sitten on tapahtunut firmallemme ja musiikkitoimialalle näinä kolmena vuonna? No, ainakin firma on pystyssä! Ja niin on toimialakin.

Me olemme edenneet varovaisin askelin ympärillemme katsellen. Taloutemme olemme perustaneet kumppanuuksiin ja tarkkaan kuluseurantaan. Ideana on koko ajan kuitenkin ollut kasvaa, eikä päätyä kotikonttorista pyöritetyksi yhden hengen ammatinharjoittamiseksi. Ja kasvettu on. Nyt meitä on jo yhdeksän henkeä tuottamassa levyjä, äänittämässä, laskemassa palkkoja, myymässä keikkoja, etsimässä lauluja levyille. Jokaisella on hommansa.

Liikevaihtokin on kasvanut, mutta verkkaisesti. Erityisen selkeästi on ollut havaittavissa, että neljästä bisneksestämme kaksi, keikkojen myynti ja musiikkikustantaminen, ovat todellisia matalan katteen toimintoja. Liikevaihtoa kertyy, mutta maksamakkaraa leivän päälle tulee läpikuultavan ohuita siivuja. Pinnaa kysytään. Kysytään sitkeyttä ja sitä, mikä minulle on puristuksen takana: malttia.

Mikä on ollut parasta ensimmäisessä kolmessa vuodessa? Ehdottomasti nuorten ihmisten innostus ja halu sitoutua yhteiseen päämääräämme. Konkarina ja joukon vetäjänä olen saanut valtavasti energiaa uusien lahjakkaiden ihmisten innokkuudesta ideoida ja kehittää toimintaamme. Olen saanut heistä konkreettista henkilökohtaista apua ja voinut keskittyä tärkeimpään - itse musiikkiin.

Katse tässä tärkeimmässä on ollut  artistivalmennuksessa, joka on ottanut yhä suuremman roolin omassa työssäni. Olemme pyrkineet siihen, että markkinoille tullaan hyvin valmistautuneena. Tähän on tavallaan liitynyt myös kansanopisto HEO:n kanssa toteutettu yhdeksän kuukauden lauluntekijälinja, josta on nyt menossa jo toinen innosta värisevä vuosikurssi. Vaikka aloitin lauluntekovalmennuksen vähän epäillen, olen huomannut uppoutuvani hommaan vähän liiankin suurella sydämellä.

Entäs miltä näyttää itse musiikkibisneksessä? Tuntuu, että laskevien cd-myyntien pahin taivasteluvaihe olisi nyt ohitettu ja arka luottamus äänitetyn musiikin myymiseen tulevaisuudessakin alkaisi voittaa. Yhä useampi uskoo siihen, että Spotify Premiumin kaltaiset järjestelmät todella yleistyvät ja musiikista tulee vähitellen veron tai sähkölaskun tyyppinen automaattimaksu. Ja vaikka per esitys maksettava korvaus muuttuu murto-osaan nykyisestä, tulee kertolaskun kertojaksi niin iso luku, että koko talous ehkä jopa kasvaa. Kukaan ei tiedä, kuinka kauan tähän autuuteen menee.

Mutta tuntuu siltä, että aikatauluilla ei ole väliä. Musiikin esittämiseen ja tallentamiseen liittyy edelleen niin voimakas vetovoima, että mukana halutaan olla, melkein hinnalla millä hyvänsä. Uusia tulijoita tuntuu riittävän, tottakai artisteiksi, mutta myös taustajoukkoihin. Aina vaan on coolia olla töissä musabisneksessä. Siinä on jotain, joka lempeästi hymyilyttää konkaria.

Seuraavat kolme vuotta ovat alkuperäisen suunnitelman mukaisesti ratkaisevia. Emme halua jäädä kumppanuuksiimme nojaavaksi isojen alihankkijaksi, vaan nousta yhä selvemmin omaa julkaisupolitiikkaansa toteuttavaksi musiikkiyhtiöksi. Uskon, että oma "juniorityömme" tuottaa tulevina vuosina hienoja tuloksia, vahvalle pohjalle rakentuvia artistitarinoita, jotka tuottavat iloa kuulijoille pitkään. 

Ja vielä: mieltä lämmittävän moni kysyy, että mites se sun oma levy? Jo vitsiksi muodostunut hanke, oma kiinalainen demokratiani, on yhtä verevässä vaiheessa, kuin on ollut viimeiset kymmenen vuotta. 

Eli tulossa aivan kohta. Ja tähän hymiö.