Kuuden vuoden kuuliaisuus

 
 

Kirjoittanut: Pekka Ruuska

Kiihtyykö vuosien juoksu vai mistä on kysymys? Tuntuu, että ihan vasta kirjoitin edellisen "vuosikertomukseni", joka käsitteli viidettä Kaiku-vuotta 2012.  Selityksiä on monia, mutta hyväksyttäköön niistä se, että vuotemme ovat niin täynnä toimintaa, että ne kuluvat kuin siivillä. Katsotaanpa menisikö tämä läpi?

Kuudes toimintavuotemme 2013 alkoi heti juhlalla ja kilistelyllä. Tammikuun lopussa Emma-gaalassa Vuoden tuottajaksi ehdolla ollut Eppu Kosonen nappasi pystin! Ansiokas työ Jesse Kaikurannan, Samuli Putron ja Juha Tapion levyjen tuottajana oli huomattu ja sai tunnustuksensa. Palkinnolla oli merkitystä paitsi Epulle itselleen, myös koko firmalle. Epun kaltaiset inhouse-tuottajat ovat alalla nykyään melkoinen harvinaisuus. Meillä on heitä töissä peräti kolme.

Keväällä seurasimme tiiviisti myös Voice of Finland -laulukilpailua. Kaiku Songs -kustantamollemme oli annettu tehtäväksi toimittaa kaikille neljälle loppukilpailijalle oma biisi. Mutta koska neljä finalistia valittiin kahdeksan semifinalistin joukosta, piti (hyviä) lauluja olla itse asiassa kahdeksan. Siinä sitä riittikin ihmettelemistä. Seurata kisan kulkua arvaillen ketkähän noista ovat loppukahinoissa. Yötöiksihän se lopuksi taas meni, mutta kaikille finalisteille saatiin lopuksi oivalliset kappaleet sävelletyiksi, sanoitetuiksi ja tuotetuiksi.

Aivan samanlaista innostusta radiosta ei tänä vuonna kisafinalisteille löytynyt kuin ohjelman ensimmäisellä tuotantokaudella. Näyttää siltä, että tv-laulukilpailujen suurin vipuvaikutus artistiuralle on jo nähty.

Ilman kilpailuja on jättisuosioon ponnahtanut myös Robin, jolle levy-yhtiö Universal etsi viime keväänä uusia lauluntekijöitä. Kaiku Songs oli keskusteluissa vahvasti mukana ja niinpä päädyimme järjestämään ennen kesää kaksi Robin-laulunkirjoitusleiriä studioillamme. Artisti managereineen olivat kertomassa paikalle kerääntyneelle joukolle mihin suuntaan Robin on menossa. Tusina maamme kärkikirjoittajaa ryhtyivät työhön ja Robin singahteli studiosta toiseen demottamassa syntyviä lauluja. Tähden kasvoilta näki, että työtapa sopi hänelle erinomaisesti.

Ja niinhän siinä kävi, että syksyllä julkaistusta Boom Kah -albumista tuli vuoden ykköslevy, yli nelinkertaista platinaa myynyt tykki. Kaiku Songs -kirjoittajat yhteistyössä maan muun kerman kanssa olivat vahvassa roolissa levyllä. Kaikki olivat tyytyväisiä. Jopa siinä määrin, että Robin nähtiin suhailemassa yksipyöräisellä ihmevehkeellään studion käytäviä syksyllä vielä kolmannenkin kerran. Mutta siitä sitten enemmän vuoden päästä...

Omien julkaisujemme suhteen vuosi oli takapainotteinen. Alkuvuoden täyttivät intensiivinen A&R-työ ja musiikkikustantamon toimet. Myös Kaiku Booksissa valmisteltiin syksyn julkaisuja. Edu Kettusen Pienen kipparin käsikirjasta saatettiin ottaa uusintapainos jo heti alkuvuodesta.

Huhtikuun viime lumille kerettiin kauniiseen pakkasaamuun Loviisan Villa Mandalaan kuvaamaan Johanna Kurkelan joululevyn kansia valokuvaaja Mikko Harman kanssa.

Kovaan nosteeseen vuonna 2012 noussut Erin oli valmistelemassa uutta albumiaan, jonka oli määrä ilmestyä huhtikuussa. Pientä hämmennystä - eikä niin ihan pientäkään - kuvioon toi vauvauutinen, joka minulle kerrottiin "hyvissä ajoin". Ohjelmatoimistomme oli myynyt Erinille kesän täyteen keikkoja. Pienen tuumailun jälkeen ne kaikki peruttiin kylmän rauhallisesti. Tilalle päätettiin tehdä loppuvuodesta Erinin ensimmäinen konserttisalikiertue.

Erinin Sä osaat! -levyn studiotyöskentelyn loppuvaiheet olivat kuin elokuvasta. "Laulut eivät tule helpolla", totesi Leonard Cohen aikanaan. Erin varmasti allekirjoittaa. Alkuperäistä huhtikuun julkaisusuunnitelmaa lykättiin kesäkuun alkuun muutaman lisäviikon saamiseksi, etenevä raskaus muuttui päivä päivältä konkreettisemmaksi, kuten myös käsite nimeltä deadline. Kaikki temput tehtiin, Erin puri hammasta, tuottajakaksikko Suvi Vainio - Vesa Anttila painoi pitkää päivää ja kas, levy valmistui. En kerro mikä levyn lauluista käytännössä survottiin tekstejä myöten kasaan viimeisenä päivänä. On nimittäin yksi levyn parhaista.

Warner julkaisi Erinin kakkosalbumin kesäkuun alussa, Ei taida tietää tyttö -kappaleen soidessa tauotta radioissa. Levy ponkaisi suoraan listaykköseksi ja pysyi asemissaan koko sydänkesän. Platinaa Sä Osaat! myi ensimmäisen viikkonsa aikana.

Samaan aikaan toisaalla, mutta ei kovinkaan kaukana, kolmosstudiossamme, Eppu Kosonen valmisteli tuottajana Universalille Jonna Tervomaan paluulevyksi kutsuttua albumia. Sen ensisinkku, Epun säveltämä ja Jonnan sanoittama Minä toivon muodostui sekin yhdeksi vuoden jättihiteistä. Saman kaksikon kirjoittama kakkossinkku Tikapuut herätti koskettavalla videollaan laajalti huomiota ja soi radiossa vahvasti edelleen, kun tätä kirjoittelen.

Loppukeväästä Helsingin Sanomat uutisoi kulttuurisivuillaan, että Maija Vilkkumaalta ilmestyy syksyllä romaani. Kaksi vuotta vireillä ollut hanke oli nyt julkistettu ja kiinnostus sitä kohtaan oli lievästi sanottuna melkoinen. Jossain vaiheessa huomasin olevani firmamme markkinointipäällikkö/tiedottaja. Onneksi Jani Wilund tuli apuun. Maija haluttiin kaikkialle kertomaan kirjastaan. Ja sekös meille sopi.

Syyskuun kahdentenatoista pidimme Ravintola Dubrovnikissa juhlat, joiden päätähtenä oli Maija ja hänen Nainen katolla -romaaninsa. Kilisteltiin tuoreelle kirjailijalle, joka ei unohtanut mainita puheessaan kustannustoimittajaansa Mikko Aarnea. Juhlissa esiintyi uusia artistejamme kuten Vesterinen yhtyeineen ja Universalille levyttävä Kaiku Songs -signaus Vilma Alina.

Samalla juhlimme menestyneitä artistejamme. Luovutimme Samuli Putrolle ja Johanna Kurkelalle edellisvuoden albumeistaan kultalevyt ja Juha Tapiolle platinalevyn Joululauluja -albumista.

Nainen katolla -romaani loppui hetimmiten kaupoista ja tilasimme toisen painoksen jo ensimmäisen myyntiviikon lopulla.

Toinen tuottajamme Simo Reunamäki oli viettänyt kesähelteet henkinen tonttuhattu päässään työstäen Johanna Kurkelan joululevyä. Tämäkään levy ei syntynyt helpolla, vaikka niin voisi joku kuvitella.

Lauluja soitettiin ja laulettiin, hylättiin, tehtiin uusia ja taas hylättiin. Kaikki halusivat levyn, joka kuulostaa nimenomaan Johannan joululevyltä. Ja taas lähestyi tuo kaikkien kirittäjien kirittäjä, kuolemanlinja, due day, masterointipäivä. Masterointiakin säädettiin vielä hullun lailla. Puoli levyä kokonaan uusiksi. Kiitokset masteroija Henkka Niemistölle pitkästä pinnasta! Mutta hyvä tuli. Muu ei kelpaa.

Tänään tapaninpäivänä Johanna Kurkelan Joulun lauluja -albumi on jo kauan sitten ylittänyt kultalevyrajan.

Saatuaan Jonna Tervomaan Eläköön-albumin valmiiksi Eppu Kosonen ryhtyi saman tien Juha Tapion uuden levyn tuotantotöihin. Olimme pitkin kevättä Juhan kanssa vanhaan tapaan käyneet läpi hänen syntyviä laulujaan.

Juhalle Eppu Kososen astuminen tuottajaksi oli iso askel. Kaikki aiemmat hänen omaa musiikkiaan sisältäneet levytykset oli nimittäin tuottanut yksi ja sama mies, Ville Riippa. Nyt haluttiin uutta, vaihdettiin tuottaja, kannentekijä ja iso osa bändiä. Itse sain armon säilyä sparrarin tontilla.

Eppu Kosonen otti heti johdon käsiinsä. "Tämä levy äänitetään livenä", hän sanoi. "Seitsemän jätkää yhtäaikaa studioon". Olin varma suunnitelman päättömyydestä. Maallikoille tiedoksi, että nykyään levyt äänitetään useimmiten yksi soittaja kerrallaan, maksimaalisen kontrollin säilyttämiseksi.

Mutta Kosonen tiesi mitä teki. Sonic Pump -studioon kasattiin créme de la créme -henkinen bändi ja Eppu johti kinkereitä. Lopputulos: parasta ikinä soittoa Juha Tapion äänitteillä. Ja ennennäkemätön nopeus: neljä päivää, kaikki soitot purkissa.

Levytettävien laulujen joukossa oli muuan hassu laulu nimeltä Tykkään susta niin että halkeen. Juhaa vähän nolotti rallatus. Artisti ehdottikin, että laulu jäisi pois levyltä painavampien tieltä. Vastustimme ajatusta Epun kanssa. Juhaa nolotti soittaa valmista äänitystä bändilleenkin. Sieltäkin tuli kannatusta.

Lopun te tiedättekin. Laulusta tuli valtava hitti. Samoin, kuin koko Lapislatsulia-albumista. Se myi platinaa jo ilmestymispäivänään. Vain elämää -tv-ohjelman ja loppuunmyydyn kiertueen antaman tuen vauhdittamana levy myi kahdessa kuukaudessa tuplaplatinaa, 40 000 kappaletta. Lapislatsulia on kaikista merkeistä päätellen matkalla Juha Tapion kaikkien aikojen myydyimmäksi albumiksi. Samaan lukemaan ylsi muuten viime vuonna julkaisemamme Joululauluja-albumi. Tuplat tuplaplatinat luovutin Juhalle loppuunmyydyssä Sibeliustalossa joulukuun puolivälissä. 

Mutta takaisin lokakuuhun. Päivää ennen Juha Tapion albumijulkaisua juhlistimme toista Kaiku Books -julkaisua Helena Ruuskan kirjoittamaa elämäkertaa Paula Nummelasta (Paula Nummela - Matkalla vaan). Kirjan taustalla on kirjoittajan ja kohteen ystävyys ja naapuruus. Meillä oli ilo jakaa yhden kruununhakalaisrapun yläkerta Paulan ja Kirilin kanssa viidentoista vuoden ajan. Kirkan tarina on tuttu, Paulan piti vielä kertoa.

Myös ohjelmatoimistotoimintamme oli aktiivista. Järjestimme artisteillemme yhteensä 423 keikkaa, joihin sisältyi kolme itse järjestämäämme konserttikiertuetta. Johanna Kurkela kiersi saleja sekä oman- että jouluohjelmistonsa kanssa. Molemmat kiertueet onnistuivat mainiosti. Ja niin onnistui myös alkuvuodesta vähän uskaliaaltakin vaikuttanut suunnitelma Erinin kiertueesta. Syyskuun alussa syntynyt pienokainen otti keikkatuntumaa konserttisalien takahuoneissa, kun äiskä ja iskä olivat estradilla. Kiertuemanageri Susanna Nykäseltä taittui - luonnollisesti - myös vauvanliekuttajan rooli. Se on sitä indie-yhtiöhommaa. Kaikki taittuu jos taittua pitää.

Kerrotaan nyt vielä sekin, että Tampereen Musiikki & Mediassa Kaiku Songs palkittiin jo toisen kerran peräkkäin Vuoden musiikkikustantajana.

Niin vain on, että lähes ainoa henkilökohtainen murheeni kuluneena vuonna on ollut hetkittäin päähän hiipivä ajatus: "Olisiko tämä firma sittenkin pitänyt perustaa jo paljon aikaisemmin?" Tiedän, tiedän - ajatus on turhaakin turhempi. Ehtiihän sitä nytkin. Ja kaikella on aikansa ja niin edelleen.

Näin Kaiku-laivan kipparina voin vain sanoa, että meillä on huippumiehistö, uusimpana messipoikana harjoittelijamme Tido, jokainen päivä on seikkailu, maisema muuttuu, matka jatkuu ja tuulet, niin, ne tietysti vaihtelevat.

Jokainen purjehtija tietää, että sitä kaikkein otollisinta slööriä ei useinkaan riitä kovin pitkäksi aikaa kerrallaan. Kurssi muuttuu tuuleen nähden, tai tuuli kääntyy yhtäkkiä, kesken kaiken. Siinä se purjehdustaito sitten punnitaankin. Miten trimmata purjeet tai miten valita reitti, niin että matka joutuu. En puhu perille pääsystä, koska purjehtija on perillä aina kun köydet eivät ole laiturissa kiinni. Matkalla.

Kiitos hienosta vuodesta 2013 kaikki artistit, kirjailijat, biisintekijät, studiomuusikot, yhteistyökumppanit - ja tietysti Kaiku-posse Suvi, Susa, Oopee, Jani, Eppu, Tomppa, Simo, Ilkka ja Tido!