Tikkurila By Night

 
 

Kirjoittanut: Pekka Ruuska

Tämä viime syksynä harvahkosti päivittämäni blogi oli vuoden päivät nähtävänä myös Iltalehden sivuilla. Poistatin sen sieltä. Kun sijoitut blogistina Tami Tammisen, Mattiesko Hytösen ja Eija-Riitta Korholan väliin, tuntuu vähän erikoiselta puhua Kaiku Entertainment -näkökulmasta. Ja juuri siltä paikalta, pienen musiikkiyhtiön toimarin Ikea-tuolilta halua tässä tarkastella maailmaa.

Perjantaina taistelin itseni iltayhdeltätoista ylös leposijani lämmöstä jalkautuakseni Vantaan kaupungin Tikkurila-nimiseen taajamaan. Siellä sijaitsee helvetin esikartano nimeltä Shamrock. Ennen paikka tunnettiin pitkään Calypsona. Puolilta öin luvassa oli Juha Tapion keikka. Tulin nuuskimaan tunnelmaa puolisen tuntia ennen h-hetkeä.

Paikalla oli runsaasti väkeä. Karaoke möyrysi lasinkilinän taustalla. Runsaat leidit purjehtivat pareina ravintolasalin laidalta toiselle. Suhkuverhorengasedustajan näköinen mies himonussijanviiksissään ja ruskeassa pikkutakissaan yritti saada vaalealta rouvalta lupaa ostaa tälle drinkkiä. Sinnikäs pehmitys toi lopulta päännyökkäyksen.

Mutta sitten lavalla alkoi tapahtua. Keikka jyrähti käyntiin väkevästi ja katseet kääntyivät estradille. Muutamat lähtivät tunkemaan paritanssiasetelmassa tungokseen kyynärpäät vaarallisesti tanassa.

Viimeksi näin Juhan keikalla Töölön kirkossa yksinään akustisen kitaran kanssa. Silloin tunnelma perustui hiljaisuuteen. Täysi sali eli hiiskumatta mukana. Shamrockiin oli kaivettu toiset kalut pakista. Oli välkkyvää valoa ja volyymiä, ja hittiä hitin jälkeen. Vaikka olen tätä uraa läheltä seurannutkin, oli hämmästyttävää taas havaita, kuinka paljon yleisön hyvin tuntemia kappaleita hän on ehtinyt kirjoittaa. Ja vain vajaan kymmenen vuoden aikana.

Nyt viimeistään tuli nähtyä, että nämä radioaalloilta niin tutut laulut todella toimivat myös näin, vielä levyversioitakin huomattavasti rotevampina rymistelyinä. Erityisesti kitaristi Jaakko Kääriäisen häpeilemätön mellastus teki terää. Eikä Shamrockin viinanhuurun ja parinmuodostusagendan hallitsemassa yössä mikään herkistely tulisi kysymykseenkään. Urku auki ja menoksi. Kysykää vaikka Popedalta.

Lämpimän hymyn toi huulilleni myös se, kuinka Juha Tapiosta on tullut Tähti. Hyvän kotikasvatuksen saanut, ujohko ylistarolainen seurakuntanuori on kasvanut laulujensa myötä suvereeniksi artistiksi, aikuiseksi mieheksi, joka uskaltaa näyttää sen, että hyvältä tuntuu. Seistä vaikka X-asennossa monitorien päällä, värivalojen loisteessa, desibelimimyrskyn hellässä sylissä, kun eturivin daamit räpsivät kuvia ja ojentelevat jäseniään kohti - hänen laatimansa värssyt huulillaan.

Sellaista on mukava katsoa yleisöstä. Tähtiä me haluamme. Siitähän tässä illan tullen on kysymys.

Ajelin kotiin kantakaupunkiin ja ajattelin monikasvoista Suomea – ja pääkaupunkiseutua. Kuinka nopeasti maailma kapeutuu, jos vain kulkee elämässään Liisankatua eestaas.

Kiitos Tikkurila ja Shamrock. Eikun ylös, ulos ja keikalle!